keskiviikko 11. helmikuuta 2015

kauppakassikruusuTäydellisen lukuloman ainekset. Lukuloma alkaa aivan virallisesti vasta huomenna penkkareitten jälkeen, mutta kävin silti jo eilen hakemaan itelle paperikassin kokosen selviytymispaketin tulevaa koitosta varten. Oikeesti lukuloma on just aivan rentoilua, kukaan ei vaadi mitään ja tarvii vaa ottaa kirja käteen ja lukea ja lukea. Ja syyä kaikkee hyvää. Jokatapauksessa, mun selviytymispakettiin eksy teepaketti, vaniljanmakuista pikakahvia,  kermavaahtoa, minivaahtiksia, hedelmiä ja ruukkuruusu. Luulen että selviän noilla pari päivää ja nyt jo tuntuu että elämän laatu parantunu ihan huikeesti ku tuommosia on ollu tarjolla.
karkkikaakaokarkkikaakao2
Mulla on nyt ihan älytön kiire nyt, mitenhän ihmeessä saan kaikki järkättyä valmiiksi. Pitäs pukee, pitäs ehtiä vielä käyä Artulla ja mennä illalla koululle koristeleen lavaa abigaalaa varten (hehe oon vastuuhenkilö). Eli pitäis olla jossain ihan muualla ku tässä. Lopuksi vielä heitän pikaset kuvat meiän almasta :). Tuolta kuvausreissulta kyllä riittäis kuvia, mutta en oo kaikkia ehtiny käydä vielä läpi, ja muutenki nuo kaks kuvaa oli vaan niin ihanan rauhallisia. Rauhallinen ei kyllä oo sopiva sana kuvaamaan meiän koiraa, mutta nuo kuvat onki otettu ihan tosi nopeeta, se pysy aina murto-osa sekunnin paikallaan. Ja noi tokan kuvan kiinni olevat silmät saattaa hämätä, se varmaan just räpsäytti niitä.
a6a7Koitan palailla tänne ihan oikeen asian parissa joskus, se ois oikeastaan tavotteena. Mutta niinkö sanoin aika vasta, mulla on menossa tällä hetkellä pohjamutavaihe eli blogi on tällä hetkellä tappavan tylsä ja tasanen. Joka päivä on ollu melkeen täsmälleen samanlainen. On paistanu aurinkoa ja oon käyny lenkillä. Oon lukenu ja oon hoitanu koiraa. Oon nähny kavereita ja oon tehny välipaloja. Siinäpä se :D.

reeta

maanantai 9. helmikuuta 2015

Lukulomailijan arkipäivä

Tää oli maanantai-aamuksi kertakaikkisen ihana. Kaikki mikä elämässä on mun mielestä huippua just nyt, nii on ehtiny tapahtua vaikka kello on hädin tuskin kolmea päivällä. 

*Kaakaota kermavaahdolla 
    Kermavaahtokaakao yhdistettynä pastellin sävyisiin astioihin on ehkä parasta mitä ihmiselle voi maanantai-aamuna sattua. 

 *Opiskelua ja kaks huippua kamua  
   Kavereitten kanssa on maailman parasta valmistautua enkun kuunteluihin. Sovittii viikonloppuna Hanen ja Roosan kans, että maanantaina eli tänään tullaan meille heti aamusta kuuntelemaan enkkua. Tehtiin ihan oikeesti kaks kuuntelua putkeen ja vaikka ei ihan järkyttävän hyvin menny, ainakaa mulla,  nii voisinpa jopa sanoa että parempi tehdä virheet etukäteen ja huomenna sitten loistaa yo-kuuntelussa. Meillä oli ruokapöydän päädyssä näyttö, ja tuli niin virallinen kokousvaikutelma ku siihen yhdistää vielä jokaisen eessä olevat paperit ja kansiot.     

 * Juttelua 
    Tää jää yleensä aika pintapuoliseksi ku on jossain isommalla porukalla viettämässä iltaa, nii joskus on vaa ihan tosi huippua vatvoa asioita ja kaikkia maailman menoa ja puhua pojista ja tulevaisuudesta sen sijaan että juttelis miten siellä koulussa menee.  

*Hiljainen talo 
  Parasta mitä voi tapahtua. Lukuloma on parasta aikaa elämässä. Voi vaan laulaa täysillä, opiskella vaikka keskellä olohuonetta täydellisen hiljaisuuden vallitessa tai käskee kavereita ja jutella mitä vaan ilman että pienemmät sisarukset tai muu perhe on paikalla. Kutsutaan myös kätyksi. Paras olotila on se, ku on käty joka päivä kasista neljään. Ja saa tehä näitä kaikkia edellämainittuja ihan rajattomasti. 
maanantai3maanantai1maanantai2maanantai5maanantai8maanantai6
Mulla on ollu nyt vähä joutoaikaa ja oon ehtiny kuvatakki. Kävin viikonloppuna kuvailemassa meiän ihanaa almaa ja hoksasin, että tuli aivan ihania kuvia, eikä tosiaankaa johtunu mistään kuvaustaidoista. Yksinkertasesti meiän koirasta ei vaan saa huonoa kuvaa otettua. Laitan varmaa aika pian postauksen niistä, kunhan saan muokkailtua :). Kiinnostaisko koiranpentukuume? 
reeta

perjantai 6. helmikuuta 2015

Aamupalalla Reetan kanssa

^postaus sisältää kaikenlaista liibalaabaa, ottakaa vaikka kahvipöytäkeskusteluna. Sulje Silmäsi. Oot meillä kylässä. Mutta muista aukaista ne hei, että voit lukee. Pöydässä on tilaa kuten huomaatte :). Ja vastavuoroisesti saa vastataki, ei tarvi hiljaa mutustaa (hyi käytän tuota sanaa ihan sen rumuuden takia) pullaa nurkassa. pe5pe1pe2
    Oi että mikä ihana aamu ollu taas! Aurinko nousi ihan kultasena taivaanrannasta ja täydensi mun muuten niin täydellistä aamupalaa! Tai saattaisinko sanoa jopa, että se häiritsi ruokarauhaa, nimittäin olin just alkamassa syömään ku huomasin koko ihanan yksityiskohdan ja juoksin heti alakertaan hakemaan kameran. Oon vaan selannu nyt tunteroisen tässä demin sivuja (hahah sieltä muuten oikeesti saa hyvin hyödyllistä vinkkiä lukemiseen, jotku reippaat on käyny siellä kommenteeraamassa omia lukuvinkkeja jne, naurakaa pois vaan! ) ja syöny aamupalaa (sitä täykkyä satsia minkä näätte ylimmässä kuvassa.) Ois aivan ihana käskeä tässä joku päivä vaan joku kaveri/tai kavereita tänne heti aamusta lukemaan mun kans ja tekeen aivan maagisen upea ja ihanan seesteinen aamupalakokonaisuus <3. Ja kaupan päälle tietenki sais nähä meiän ihanan pörrösen alman, joka tykkää nousta aina kello kuusi aamulla (toisin kuin minä, mutta ehkäpä koulutun tästä vielä).
     Kuten kaikki asianosaiset tietääkin, eilen oli äikän tekstitaidon Yo ja menin sinne ehkä vähän turhan varmana epätodellisen hyvin menneen prelin takia, toisin sanoen pää keltaisena istuin saliin. Vähintäänkin innosta puhkuen ja edellispäivänä viimetingassa opeteltuja sivistyssanoja ja niiden merkityksiä ryöpsähteli satunnaisesti ennen koetta ympärillä istuvien kanssa keskustellessa. En nyt tiiä mitä muuta sanoa kokeesta ku sen että ensimmäistä kertaa elämässä mulla loppu pyyhekumi. Voin hyvin kuvitella miltä valvovasta opettajasta on tuntunu ku avuttoman näkösen pyyhkumiriekaleiden ja palasten peittämän kasan (joka hyvin läheisesti muistuttaa oppilaan ja pöydän ja penkin risteytystä) alta nousee vapiseva käsi viittaamaan. 

 Viime aikojen mietteitä

Oon todella paljon miettiny, mitä ihmettä kirjoitan vielä jotain blogia. Eihän mulla oo tänne edes mitään sen tähdellisempää asiaa. Enkä oo mikään erikoisempi henkilö, en oo julkkis, vaan pelkkä tavallinen lukiolaistyttö jolla ei oo tällä hetkellä muuta elämää ku opiskelu. En esittele täällä mun vaatteita, en oikeestaan painota tätä sen vakavammin minnekään suuntaan. Juttelen vaan itsekseni ja iloitsen aina siitä ku joku sattuuu kommentoimaan mun höpinöitä. Eikä mun kuvien tasokaan mikään erikoinen oo ainakaan mitä selailee nykyisiä postauksia taaksepäin. Tää on oikeestaan mulle semmonen pikkunen irtiotto arjesta, rakas harrastus ja ehkä pieni päiväkirjan tapanen.
   Rakastan ihania tunnelmia, pastellisävyjä, kynttilöitä ja sisustamista.  Haluaisin luoda (sitten aikuisena) aivan ihanan blogin, mutta mulla ei vaan oo siihen tällä hetkellä aineksia. Oon vasta aloittelemassa elämää, enkä oo ees lopettanu vielä lukiota. Mulla on unelmana oma kämppä, josta teen just sellasen ku haluan ja jossa viihyn ihan 100prosenttisesti. Tykkään viihtyä ja tykkään kauniista ruuasta (ootan kesää niin paljon, että voisin taas koristella mun smoothieita ihanilla syötäviksi kelpaavilla kukilla meiän puutarhasta). Oikeestaan kaikki nää unelmat kietoutuu valokuvaamiseen; haluaisin päällystää mun ympärillä olevat asiat niiin kauneilla (what mitenköhän tuon sanan kirjoittaisin) asioilla että ihan sama mihin suuntaan osoittaisin kameralla niin tulis aivan ihana kuva. Tästä vois luulla että oon joku pinnallinen, mutta pyh sitä en oo. Koska en edes harjaa hiuksiakaan ikinä.
  Kuitenkin tänhetkinen elämän tilanne on kaikkea muuta kuin rauhaisa ja ajaton. Kirja kädessä, ja ympärillä pelkkää eteenpäin tikittävää aikaa (ja lähestyviä ylppäreitä). Kamalinta on se että niinä päivinä ku en ehdi lenkille, päivän ainoat urheilusuoritukset rajoittuu mun pään sisälle ku opiskelen vaan. Herään. Syön. Oon koneella. Opiskelen. (mua ei saa irti kirjoista, joten jatkan iltaan asti vahingossa melkein taukoja pitämättä). Niinä päivinä ku oon ollu pääkirjastossa lukemassa, Arttu on tullu kaheksan aikaan hakemaan mua ja oon pari kertaa joutunu laittaan viestiä että en pysty irtoamaan näistä kirjoista nii joka kerta joutunu tulla hakemaan lukusalista asti. Mutta ettei kukaan luulis että oon joku hullu, niin en oo. Haluan vaan olla perusteellinen ja oon huomannu että ylppäreihin valmistautuessa mulla on tosissaan taipumusta rakastua siihen tietoon mitä luen ja haluan lukee vaan lisää ja lisää. Ja vielä enemmän. Kiinnostun ihan vahingossa aivan yllättävistä asioista kuten jostain uskonnon kirkkohistorian oudoista vaiheista.
     Tän kaiken takia musta tuntuu että multa ei vaan yksinkertasesti irtoa juttua tänne blogiin ja tuntuu että kaikki mitä sanon nii toistaa vaan samaa kaavaa. En vaan ehdi poimia kauniita muistoja tällä hetkellä jokaisesta päivästä vaan aivan pakko keskittyä siihen opiskeluun. Mutta toisaalta tässäkin oon just kirjoittanu kilometrin verran mun omia päänsisäisiä mietteitä. Riittäisköhän ne ?

p.s. ^^Tuo edellinen purkautuminen ei ollu sitten mikään lopetan-blogin-kirjoittamisen-välittömästi, vaan oikeestaan tiivistettynä varoitus mahdollisimman tylsästä sisällöstä, joka on myrskypilven lailla kohoamassa uhkaavan tummana koko Didlingin ylle (hehe musta on hauskaa, koska sen niminen kylä on oikeesti olemassa, aion siellä tosiaan vielä käydä joskus, oon täällä joskus maininnukki).
EDIT//: mitä pidätte uudesta ulkoasusta?

reeta

maanantai 2. helmikuuta 2015

puppylove❤

Voiko oikeesti ollakaan mitään niin suloista ja ihanaa ku pörrönen, pieni, valkonen koiranpentu? Käytiin hakemassa Artun kanssa just edellisen kuvauksen kriteerit täyttävä unelma, jonka nimeksi tuli Alma. Oon pariin otteeseen joutunu tyhjentään tän viestikentän liiallisen lässytyksen vuoksi. Jotenki sitä alkaa vaan kirjottamaan ihan älyttömän hempeästi. Jokatapauksessa, lyhyesti sanottuna toi koira on aika ihana. Ja ku haettiin se Kemistä, nii oli niin ihana pidellä tuota palleroa vilttiin käärittynä huoltoaseman eteisessä ,jonne pysähyttii välissä, ja nähdä kuinka muutki ihmiset suli ympärillä.
Tuo on just semmonen unelmien koira, jonka kanssa pienenä salaa unelmoi kävelevänsä jossaki kadulla. Sillon tosin ku olin pieni, niin elettiin siinä käsityksessä, että ei pikkukoiraa kannata ottaa, ne räksyttää vaan. Siks en mielellään ees varmaa ois myöntäny tuommosta ku ihan syvällä mielessä, oishan se nyt ollu liian romanttinen ja nössö ajatus poikamaiselta pikkutytöltä. Semmosella ois pitäny olla rusetti hännässä, päässä ja mielellään ihana vaaleenpunanen talutushihna, joka mätsäis omiin vaatteisiin. Paitsi että Reeta 8v valitsi kuitenkin punaisen lieskapyörän poikien osastolta ja kulki poikien hiattomassa koripallopaidassa koulun urheilupäivänä. Mutta salaa leikki barbeilla. Ja sillon ku ei tehny sitä salaa, nii leikkas niille siiliä julkisesti. Se on vähä hassua miten ihmiset muuttuu, nyt taas oikeesti rakastan sisustamista, vaatteita ja kaikkia sävyjä valkosesta, beigestä ja pastelleista vaaleenpunaseen asti. Ja lieskapyörääkään en enää omista.
alma2alma1arttujaalma
Oon tällä hetkellä vähä sairas, ja haluaisin ihan hirveesti käydä spurttaamassa muutama kilometri ees,. Koko viikonloppuna en oo saanu aktiivisuusrannekketta täyteen ja haluaisin nähä taas siinä sen täyden palkin ja ilotulitteita ruudussa. Vähän se motivoi liikkumaan! Nyt just ku tulee aika paljon luettua ja nyhjötettyä neljän seinän sisällä tai vähä isompien seinien sisällä pääkirjastossa, nii just nyt tarvis kans muistaa liikkua. Oon huomannu ku oon parina päivänä alottanu aamun pitkällä lenkillä, nii oon paljo paremmin sen jälkeen keskittyny lukemiseen ja ollut paljon energisempi olo! Mutta varmaan sen sijaan että lähen viivoille, niin otan koirulin syliin ja alan lukemaan torstain äikän tekstitaidon YO -kokeeseen.reeta3kuppi

reeta