torstai 12. joulukuuta 2013

nro 9

DSC_0111jfg
kirja2Istuin tänää tuulen ja vesisateen riepottelemassa bussissa, ja luin maailman kamalinta murhakirjaa (kuvassa esiintyvä ihana kirja ei liity tapaukseen <3) , jonka ostin kirpparilta päivällä. Just ko oli tullu ratkaseva kohta,  päähenkilö kuuli oudon äänen jostaki ja oli jossaki ihan paniikkitilanteessa nii bussikuski palauttaa mut maanpinnalle. Se käski mun tulla käväseen siellä eessä ku oli jotain asiaa, ja en ois kyllä yhtään ihmetelly vaikka ois tullu vaikka veitsi kurkulle. ::D:D:D::D tai hähätin vaan mielessä, se ei ois ollu mitään verrattuna siihen kirjaan ees. en siis suosittele sitä, älkää lukeko. En jaksa seurata vuodenaikoja postaillessa, ainakaan jos on joulukuu ja kaiken järjen mukaan ei pitäis sataa ees vettä. Siks kukkaset:*:*kirppis
Nyt se on poissa. Siis se kasa, joka oli punasessa säkissä mun huoneen nurkassa koko syksyn. Se häipy aina välillä varastoon kaltaistensa joukkoon, mutta aina niinä päivinä joina aattelin että huomenna meen kirpparille ja varaan pöydän, hain sen takas. Ja kävi niinki että hain kaikki vanhat ystävät takas varastosta välillä, koska alko vanha suola janottaan. Saatoin muka rakastua johonkin neuleeseen uudestaan, ja todeta käytön jälkeen että olit kyllä yhtä huono ku muistelinki. Mutta nyt tein lopullisen hylkäämispäätöksen, ja nykyinen osote on oulun secondhandstore, pöytä nro 9. kannattaa käyä kurkkamassa!
♥reeta

tiistai 10. joulukuuta 2013

adventure

Silloin tällöin oon tullu kurkkaamaan bloggerin etusivua ja joskus harvoin, siinä palkissa josta pääsen muokkaileen ja postaileen, lukee tekti 1 kommenttia odottaa hyväksymistä. Voitte vaan kuvitella miten mun sydän jättää lyönnin lyömättä ku oon painanu sitä ja oottelen että kone lataa kommentin näkyviin. Mutta nyt oikeestaan kuukauden ajan on ollu semmonen olo, niinku oisin lukemassa romaania ja tietäisin jo mitä siinä kirjassa tapahtuu, koska oon tienny etukäteen joka kommentin tähtäävän yhteen kysymykseen milloin postaat? NYT päätin kuitenki postata, muuten joutuisin miettiä mitä ihmettä aion kertoa täällä ilman että tulis kilometrien pitunen kirjainmeri. Kaikki asiat kasautuu vaan niskaan ilman että saan purettua kaikkia asioita tänne.
Sain kunnon bloginkirjotus inspiraation yhestä blogista, jonne eksyn noin kerran kuukaudessa (yhtä pitkin väliajoin ku mun oma postaustahti, eli pitäs varmaan vierailla useamminki). The road is home on kaunis blogi nuoren, maailmaa kiertävän perheen elämästä. Jos totta puhutaan, tuo blogi on mun salainen unelma, haluaisin että mullaki ois semmonen blogi josta vois koota vaikka kirjan! Tuossa blogissa (tai niin oon ainaki ymmärtäny, vaikka en oo kyllä ikinä sanaakaan lukenu siitä::D) on pariskunta ja niillä on maailman sulosin pikkutyttö ja ne kuvaa niiden elämää, joka näyttää ihan sadulta.

Oon maailmanmatkaaja, ainaki mielessä. Ihan samalla tavalla, ku oon omenalle allerginen, ainaki mielessä vaan sen takia ku se ei oo kovin hyvää. Muistan kerran ku kuulin kauan sitte niin hyvän jutun yhestä mun  aika-samanikäsestä, nimeltämainitsemattomasta serkusta, joka kerto päiväkodissa, että on allerginen ilta- ja aamupuurolle.  Mun huoneen seinä on nykyään euroopan kartan kokonen ja löysin sen kaveriksi vanhan matkalaukun, jonka täytin lehdillä.
huuone2kenkä
mun lempparikengät, joita en oo ikinä pitäny vielä. tulispa kesä
pipari
luciat
Koulun joulukonsertti oli maanantaina. Lucia oli just tullu kanarialta ja oli niiin ruskee (tuoki sonja Kuka on tuossa kuvassa oli kyllä matkalla ja ruskee, mutta ei ollu kuitenkaan tän tarinan päähenkilö, vaan kulki kulkueen keskellä niinkö mäki). Ja en suinkaan ottanu tuota vasenta kuvaa vaan arttu (pitää muistaa aina kertoo, koska aika epäreilua jos joku kysyis ja sanoisin vaa että kiitti :)
jeee
Oon ollu vaan uskollinen instagramin käyttäjä, se onki varmaan hiipiny blogin edelle vahingossa, mutta korjasin nyt tän tilanteen nii no worries. Ja oon erittäin yllättyny, että ens viikolla alkaa joululoma! Lauantaina meen laskeen ekan kerran kahteen vuoteen, ja saa nähä laskenko jaloilla vai päällä vai kädellä, en varmaa ees muista enää.
<3 reeta