sunnuntai 10. marraskuuta 2013

esittelyssä hammasraudat

Turunsanomissa oli 9.11. ammattibloggaajan --->juttu<--- blogimainonnasta, joka valaisi kansalle miten yritykset käyttävät bloggaajia hyväksi ja muutenkin, pahimmassa tapauksessa jotkut bloggaajat voivat olla jopa monen yhteistyötä tekevän tossun alla yhtäaikaa. Hui hirvitys. 
 Mutta mitä järkeä on kirjoittaa blogia jos siitä ei oo kenellekään muulle hyötyä ko lukijoille, jotka avaavat koneen kauniina lauantaiaamuna ja lukee kaikki rästiin jääneet lukemattomat postaukset seuraamistaan blogeista ja ammentaa niistä inspiraatiota hedelmäsmoothien ja avokadopastakastikkeen tekoon ja päivän asuun. Kyllä, jos on kirjottanu elämän aikana ainaki 100 postausta ja ei oo koskaan saanu mitään muuta ku kommentteja blogin kautta, nii hyötysuhde on nolla (musta on silti äärettömän mukavaa kirjottaa eli en valittais vaikka tilanne ois toinen).  Ei pari positiivinen sana ilmasesta, vapaavalintaisesta tuotteesta tapa ketään, ainakin minä oon erittäin voimissaan ja elossa vaikka oonki kehunu yhtä paitaa ja lisää on tulossa. Ajatella, muutamalla sanalla kehut ja paketti on jo ovella.
Tästä lähtien minä, reeta, lupaan että laitan jokaisen mainospostauksen otsikoksi "ei herkille" ja ingressiksi otsikon jälkeen varoituksen kaupallisuudesta ja manipuloinnista, unohtamatta käsitettä piilomainonta
This is my own business
DSC_2716
DSC_2862DSC_2872thaifoodPerjantaina pidettiin niin säntillisesti serkkujen ilta, meerin ja veeran kans. Oltiin suunniteltu jo viikon tuota, ettei käy niinku viimeset pari vuotta on menny. Ilmaan heitettyjä kohteliaita "ääää pitää nähä joku päivä", jotka ei ikinä oikeesti toteudu vaan ne vaan tulee suusta vahingossa ja aivan rutiinilla. Mutta tässä sitä taas ollaan, niin paljon kavereita ollaan ku pienenäki:D. Ja söin ekan kerran thairuokaa. Niin lempeeltä ku "vihannekset kookosmaidossa" kuulostaakin, sitä se ei totta totisesti ollu. "mieto, keskitulinen, vai tulinen" ihan sama minkä valitset, mieto polttaa kurkun jo ihan kohtuullisesti. Aluksi mietin hirveesti, että mitähän kaikki ajattelee siellä ravintolassa jos haen toisen kerran vettä parin minuutin sisällä. Lopulta kyllä unohtu kaikki estot ja vesi virtasi, hätä ei lue lakia, enkä minä enää aukaise suuta thairuualle.hhh.jpg"Oi että unohdin kysyä oisitko halunnu vaikka pinkit", kysy hammaslääkäri, kun oli laittanu raudat ylähampaisiin. Ei huolta, en tosiaankaa ois halunnu mitää väriä. Kävin kuitenki vielä kuitenki luonnollisesti tarkistamassa peilistä ennen lähtöä että näytänkö ihan oudolta, vaikka se oliki kyllä jo itsestään selvää. Mutta kappas vaan. Näinki hammaslääkärin omalaatuisen sisutusratkaisun, mun suussa. Puolessa hampaissa vihreetä puolessa väritöntä. ei kyllä haittää iha mittää

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Fiksua ja filmaattista

Muistatteko, ku kerroin yhestä ihanasta kirpparilöydöstä, vanhasta Kodakin pokkari filmikamerasta? Nyt se on tuottanu satoa, mutta niistä kuvista päätellen ostin neljän euron sian säkissä. 
Oli ihan joulufiilis ku kello tuli viimein neljä, perjantaina. Olin vieny kolme tuntia aikasemmin filmirullan kuvausliikkeeseen, ja oli niin juhlava mieli, kerta ne sano että sitte hinta määräytyy sen mukaan, kuinka monta onnistunutta kuvaa on 24:sta. Tottakai vähensin mielessä tililtä jo sen täyden hinnan. Olin aivan varma että ne kaikki onnistu, koska olin ottanu jokaisen niin tarkasti(tai ainaki luulin niin) ja miettiny tilanteessa, että onko tämä nyt aivan kuvaamisen arvoinen asia.
filmirulla
filmen
Joo, kaikki ei mee aina niinkö saduissa ja kauniissa vanhanajan valokuva-albumeissa.  Ainuttakaan noista en laittais kyllä seinälle:D. Pokkarikameroilla saa pokkarilaatua, oli se sitte digi tai filmiversio. Tuli aivan ne ajat mieleen ku pienenä (okei ei ees kovin pienenä) otettiin pokkarilla ja kännykällä profiilikuvia facebookkiin:D ja miten siistiä oli ku sai joskus lainata äitin järkkäriä. Tänki filmipokkarikokeilun voi laskee syrjähypyksi, joka tietosesti kasvatti mun arvostusta järkkäriä kohtaan<3. Siispä en valita enempää. Ja uskallampa vielä väittää että käyn vielä uudemman kerran kehitteleen filmiä(seuraavalla kerralla ihan ite), jos meiän koulun pimiöön rohkenee mennä.
kuvaamas
Tänä syksynä oon kuvannu enemmän ku ikinä. Tässä kuvassa oon kuvaamassa.DSC_2584-Edit
Näin myös pitkästä aikaa revontulia. Oon aiemmin nähny ehkä kerran elämässä ja en ees muistanu miltä ne näytti. Katoin kauan aikaa ikkunasta ennen ku uskalsin mennä pihalle (olihan mulla silti vaan yökkärit päällä, eli piti miettiä ainaki kaks kertaa että meneekö vai ei ? Kääriydyin vilttiin ja istuin pihalla ja käytin kameranjalustan tilalta kiviä ja mönkkärinpenkkiä.

Ainii, jätin muuten eilen vahingossa kännykän yhen auton katolle ja se auto meni lumijoen suuntaan. Joten, älkää luulko että oon suuttunu tai muuten vaa mua ei kiinnosta nyt just sun seura tms. Olkaa huoleti rakkaat ystävät :), saan sen takas maanantaina.
<3 reeta